?

Log in

väliasema [entries|archive|friends|userinfo]
Miri

[ userinfo | livejournal userinfo ]
[ archive | journal archive ]

Koli [kesäk. 16., 2011|08:03 pm]
Miri
[Tags|]

Luolaseura kävi Kolilla. Käytännössä siis Dare päätti käydä Kolilla ja julkinen huutelu poiki mukaan minut sekä Tonin. Mainio reissu vaikkakin se olisi paremmin sopinut lomareissuksi kuin viikonloppukeikaksi. Perjantaina ajoimme Kolille, sunnuntaina ajoimme takaisin joten väliin jäi yksi päivä kallion koloissa huinailuun. Meillä oli ihan paikallinen opaskin matkassa mukana eikä hullumpi opas ollutkaan. Lohkareluolan uumenissa seurueemme törmäsi myös polttariporukkaan mikä on Suomen oloissa aika omituinen sattumus.

Itselleni reissun merkittävimmäksi löydöksi jäi SRT-luola (SRT eli single rope technique) jonka pääsimme nimeämään Sotkanmunan luolaksi. Heinäkuun lopun Ranskan reissua ajatellen pitäisi harjoitella SRT-taitoja ja oikea luolaharjoittelu teki enemmän kuin hyvää. Ahtaassa kuilussa laskeutuminen että nouseminen olivat taas täysin erilaisia elämyksiä kuin mitä Walesin isoissa ja tilavissa käytävissä. Käsittääkseni Ranskassa törmää suurella todennäköisyydellä niin ahtaisiin kuin tilaviinkin nousuihin.

Suomen suurimmaksi mainostettu lohkareluola oli luultavasti juurikin sitä mitä mainostettiin, mutta minulle elämys jäi vähän vaisuksi luolan valoisuuden vuoksi. Miltei jokaiseen kammioon ja koloon paistoi jostain raosta päivä. Ilmoitettu luolan mitta saatiin aikaan omituisilla koukeroilla ja välillä suorastaan päivän valossa käväisemällä. Siltikin Kolin lohkareluola(t) ovat varsinainen huvipuisto missä olisi voinut kuluttaa aikaa useammankin päivän. ja paikalle tuleekin varmaan jossain vaiheessa palattua.

Kuvia reissusta löytynee täältä.
Linkki1 kommentti|Jätä vastaus tähän

SRT ja retkiä [maalisk. 8., 2011|10:02 pm]
Miri
[Tags|]
[Mieliala |calmcalm]

Kävipä niin, että jossain vaiheessa talvea tuli varattua ensi kesälle matka Ranskaan. Verrattuna Walesin luoliin Ranskassa luolat suuntautuvat enemmän alas ja vaativat näin vähän erilaista lähestymistapaa. Niinpä pähkäilyjen jälkeen lennätimme Martinin opettamaan meille SRT:tä (SRT = single rope technique). Kurssitus oli intensiivinen viikonloppukurssi ja nyt Suomesta löytyy kuusi kappaletta SRT:n perusteet osaavaa tyyppiä! Martinin kanssa kävimme myös Torholassa katsastamassa talvisen täkäläisen luolan. Kuvia kurssituksesta että muutama luolasta löytyy Weltsiltä.

Nyt pitää sitten ahkerasti harjoitella köysitaitoja kesää varten. Harjoittelua aidoissa alosuhteissa tulee hieman pääsiäisen tienoilla kun Suomen luolaseura ry tekee retken Walesiin. Reissuun lähtee runsaasti uusia ihmisiä ja iso porukka, joten tylsää tuskin pääsee tulemaan! Toista reissua Walesiin tuskin omaan vuoteeni mahtuu joten pitänee koittaa ottaa kaikki irti pääsiäisestä.

Täytin taannoin pyöreitä vuosia. Vihdoin ja viimein ikäni alkaa numerolla josta pidän! Sain ihanan lahjan Weltsiltä joka oli koostanut minulle kirjasen luolaseikkailuistamme OFD:ssä. Myöskään syömääni kinuskikakun puolikasta ei sovi unohtaa... Minun oli tarkoitus jopa juhlistaa vanhenemistani ihan julkisesti, mutta sitten pistinkin rahat pääsiäisen luolareissuun joten onnettomuus-teemaiset bileet jäävät nyt pitämättä. Toivottavasti tämä ei johda suunnitellun teeman muun kaltaiseen esiintymiseen elämässäni.

Muita tähellisiä uutisia: Pieni posliinikukkani on edelleen hengissä! Se on jopa kasvanut. Mikäli irujami oikeasti selviää talvesta, voisin toivoa joskus näkeväni sen ihan kukassakin. Vaikka taitaa olla hieman varhaista toivoa moista, kasvini kun koostuu tällä hetkellä kolmesta pitkästä roikkuvasta oksasta eikä huomattavaa haaroittumista ole lähtenyt tapahtumaan. Mutta se on edelleen elossa!
Linkki1 kommentti|Jätä vastaus tähän

Kisujen yö [syysk. 10., 2010|02:20 pm]
Miri
[Mieliala |amusedamused]

Vajaa viikko Walesista palaamisen jälkeen kuljimme Velman kanssa terapia tarkoituksessa Korkeasaaren Kissojen yöhön. Paras kaikista kissoista oli Manuli joka tuntui muistuttavan minua itseäni monella tapaa. Lihava, epäluuloinen ja kömpelö otus onnistui näyttämään käsittämättömän kärttyisältä ja putoamaan puusta maahan ei niin kissamaisen sirosti. Mutta soma se oli, hurjan soma! ;)

Viikonlopun kissailu, oleilu ja pitkällinen kokkailu joka huipentui Velman täydelliseen porkkanakakkuun olivat mitä parhainta arkeenpaluuta. Harvoin keittiössä touhuilu on minusta tuntunut niin mukavalta ja rentouttavalta kuin miltä se nyt tuntui. Voisi vaikka harrastaa jatkossakin!
LinkkiJätä vastaus tähän

Kaksi viikkoa luolia (17-30.8.2010) [syysk. 10., 2010|02:09 pm]
Miri
[Tags|]
[Mieliala |okayokay]

Unohdin kaiken arkisen kahdeksi viikoksi, matkustin Walesiin. Tuona parina viikkona ehdin luolien koluamisen lisäksi rentoutua. Illoin, ja välillä päivinkin, tuli istuttua takan ääressä jalat pöydällä, eikä päässä liikkunut mitään. Se tuntui hyvältä. Mutta kuten elämään yleensä, matkaankin sisältyi silti hankaluuksia ja harmeja. Sitä voi vierailla paratiisissa mutta mikäli siellä viettää enemmän aikaa, onnistuu kummasti kehittämään ongelmia ympärilleen.

Luolien osalta reissusta jäi hieman vajavainen olo. Olisi voinut tehdä enemmän, pidempiä, pidemmälle meneviä ja haastavampia reissuja. Toisaalta nytkin tuli tehtyä paljon. Perspektiivi vain on muuttunut, ensimmäisellä Walesin visiitillä nyt tekemämme reissut olisivat olleet haastavia ja osin ehkä mahdottomiakin, nyt ne tuntuivat pikaisilta pyrähdyksiltä. Ei sano paljoa niille jotka eivät ole olleet paikalla, mutta pohdinnaksi niille jotka tietävät. Ehkä olisi syytä tehdä OFD:n matka jonka tehtävät reissut olisivat tyyliin "menemme kolmoseen" ja "ykkösestä kakkoseen". Voisi myös harkita muita alueita ellei joka muita maitakin, niin kiintynyt kuin SWCC:llä hengaamiseen olenkin.

Merkittävimmäksi luolareissuksi matkalta jäi ykkösestä Cwm Dwriin tehty läpikulku. Nyt kasassa on niin ykkösestä Cwm Dwriin kuin Cwm Dwrista kakkoseen kulut, joten mahdollisuus ykkösestä kakkoseen kulkemiseen on olemassa. Kolmoseen kulkuakin olemme käyneet tutkiskelemassa Crevassen ylitykseen saakka. Jossain hulluissa haaveissa minullakin ainakin siintää jopa ajatus yksi-kolme-yksi reissusta. Ehkä vielä joskus...

Matka oli hieno ja ennen kaikkea se tuli tarpeeseen. Lähtisin uudestaan vaikka heti jos voisin. Se etten voi, lienee tavallaan ihan hyvä. Kaksi viikkoa jatkuvaa fyysistä aktiivisuutta hyvin sosiaalisessa ympäristössä otti hyvinkin kaksi viikkoa toipumistä jälkeensä. Post low olikin vahvimpia kokemiani aikoihin. Nyt kun siitä on selvitty voinkin taas keskittyä keräämään rahaa seuraavia luolia varten, missä ikinä ne minua sitten odottavatkaan.

Kuvia kahden viikon rentoutumisesta voi katsella täältä
LinkkiJätä vastaus tähän

Menneisyyden päivittelyä [heinäk. 22., 2010|12:24 pm]
Miri
[Tags|, ]
[Mieliala |contentcontent]

Vietin vapun tietämän Walesissa. Oli vuosikokous, bileet ja luolia. Reissu oli varsin rentouttava. Ehdin nähdä sen verran Lontootakin, että tiedän etten siitä paljolti perusta. Oli ihan mielenkiintoista olla reisussa ilman autoa, tuli oltua huomattavasti sosiaalisempi kuin yleensä. Voi olla että myös SWCC:n täys miehitys vaikutti asiaan. Yllättävänä ohjelmanumerona Martin pisti minut suorittamaan OFD I leader pätevyyden. Jatkossa ei sitten tarvi olla aina kinuamassa paikallisia oppaita kun haluaa mennä virtaan kahlaamaan. Kuvia otin vähän ja nekin osoittautuivat aika onnettomiksi, vilkuilla voi kuitenkin täältä.

Juhannuksen suoritimme perinteisesti Olhavalla piipahtamisen. Tokikin perjantaina satoi joten vietimme aikaa Hartolassa kavereiden mökillä. Ohjelmassa oli saunomista ja ahtautumisharjoituksia. Lauantai ja sunnuntai sitten vietettiin Olhavalla. Pääsimme jopa kiipeämiseen saakka sadekuuroista huolimatta, ja parhaana reissun löytönä tutkimme Olhavanvuoren luolan. Velman kamerassa oli vielä Olhavalla akkua joten kuvia täällä.

Velman setistä löytyy myös otoksia muista kesän reissuista. Kävimme Velman kanssa Tampereella tutkimassa Juhan ja Marian uutta asuntoa ja palatessamme paijailimme erinäisiä eläimiä strutsitarhalla. Strutsit ovat muuten pelottavia eläimiä noin lähietäisyydeltä. Setin kuvista löytyy myös näytteitä Jalasjärvelle tehdystä visiitistä joka piti sisällään geokätköilyä, lehmiä ja Rammsteinin Provinssissa.


Kesän kuluessa olemme myös saaneet perustettua Suomen luolaseura ry:n. Tarkoituksena on lähinnä lisätä luolaharrastuksen tunnettavuutta sekä pitää yllä yhteyksiä ulkomaalaisiin luolaseuroihin. Alku vaikuttaa varsin lupaavalta.

Kesää on vielä jäljellä ja vajaan kuukauden kuluttua pitäisi taasen singahtaa Walesiin. Helteisiin heinäkuun tunnelmiin käykäähän vielä katsomassa kesäkuun loppupuoliskolla Hirvijärven tunnelissa kuvattu hyytävä kuva.
LinkkiJätä vastaus tähän

VSLT viikonloppu [huhtik. 26., 2010|03:59 pm]
Miri
[Tags|]
[Mieliala |happyhappy]

Viikonloppuna kokoontui Varsinais-Suomen Luolatutkimus luolailua sivuaviin aktiviteetteihin pääkaupunkiseudulle. Käytännössä siis osa kaveripiiristä teki asioita joita se muutenkin päätyisi tekemään, mutta hieman keskitetymmin.

Perjantaina kiivettiin Salmisaaressa. Paikka oli avara, viihtyisä ja vetosi uutuudellaan. Kolmekymmentä metriä kalliomaista sisäseinää oli huima näky ja lisäksi löytyi loputtoman oloinen valikoima muita seiniä ja reittejä. Liikunnallista vaikkakaan ei omalta osaltani kovin huimaa kiipeilyä riitti kunnes pulju pistettiin kiinni.

Lauantai aloitettiin neuleosaston retkellä lankakauppaan. Hintavien lankojen hipelöinti ja rahojen katoaminen johti haluun mennä köyteen roikkumaan. SRT harjoitukset pidettiin Espoossa ja tällä kertaa lähestyminen ei rikkonut minunkaan luitani. Köysien, slingien ja muiden vermeiden kanssa temppuilimme hyväisen tovin kylmässä viimassa. Menestys oli vaihtelevaa ja säätämisen määrä hirmuisa. Lopulta jokainen pääsi köyttä ylös ja vielä takaisin alaskin. Tapahtumasta seurannee joskus näytille hupaisaa kuvamateriaalia.

Illalla katselimme luolaisia elokuvia. Descent 2 oli odotuksiin nähden varsin hyvä. Alussa oli oikein mainiota luolakuvausta jossa tunnelmaa riitti. Loppu toki oli aika puhdasta toimintaleffaa. The Cave oli surkea, edelleen. Minä podin illan ajan ruuasta saamani allergiakohtausta mikä vei puhdin pois ja alensi päivän kokonaisarvosanaa. Vaikkakin Katajanokalle kulkeutuessa Hesen roskikseen oksentaminen olikin elämys.

Sunnuntaille olimme säästäneet varsinaisen luolailun. Kävimme tsekkaamassa Nepperin luolan Espoossa. Suurin luola kehäkolmosen sisäpuolella oli pieni jos luola laisinkaan. Ryömimisosuus oli silti varsin luolaisa ja pääsin testaamaan uutukaisia polvisuojiani. Kurkistelimme kaikkiin kiven koloihin ja tungimme itseämme kilvan kaikkiin suunnilleen sopiviin monttuihin. Kuvamateriaalia seurannee tästäkin jossain vaiheessa.

Iltasella jatkoimme vielä leffojen parissa. Katselimme ensin Planet Earthin luolajakson hieman kertaus mielessä ja sen jälkeen What Waits Below nimisen rainan. Leffa aiheutti muutaman hämmentymisen hetken, harvoin törmää moiseesa roskassa oikeaan tieteelliseen informaatioon kesken kaiken.

Luolaisa viikonloppu toimi kuin valmennuksena siihen, että seuraavan viikonlopun koittaessa olenkin jälleen Walesissa.
LinkkiJätä vastaus tähän

Wales, Penwyllt, 03/10 [maalisk. 16., 2010|10:12 pm]
Miri
[Tags|, ]
[Current Location |Turku]
[Mieliala |lazylazy]

Sanotaan, että lomailun jälkeen on kiva palata kotiin. Olen aina epäillyt näin sanovien ihmisten mielenterveyttä ja lomanviettotapoja. Kyllä minä olisin voinut nytkin jatkaa lomailua maailmalla ihan ongelmitta.

Lähdin kotoani 5.3.2010, ja palasin sinne 15.3.2010. Väliin jäävistä öistä kaksi nukuin Velmalla ja muut SWCC:n päämajalla Penwylltissä. Tavallaan koin olevani kotonani myös SWCC:llä ja viikko tuntui samaan aikaan älyttömän pitkältä että armottoman lyhyeltä ajalta. Jäin ikävöimään mahtavien luolien lisäksi ihmisiä. Olen yllättynyt siitä miten nopeasti koen kiintyväni ja tykästyväni ihmisiin joihin olen tutustunut luolareissuilla. Ian on jäänyt viime vuoden jälkeen pysyväksi osaksi kaveripiiriä, ja ihmettelen mikäli näin ei käy nyt myös Martinin kohdalla. Oletan myös että Chrisin näkeminen seuraavalla kerralla aiheuttaa myöskin kaveruuden tunteita vaikka tämän kanssa ei luolassa tullutkaan liikuttua. Chris viihdytti meitä muutamana iltana kertomalla hulvattomia tarinoita luolaretkistä, pelastusoperaatioita ja muista luolakerholaisista.

Tämän vuotinen kevätretkemme ylitti odotukseni monessa kohtaa. Ennen reissua suhtauduin hieman epäilevästi meidän mahdollisuuksiimme ja kykyihimme suorittaa retkiä keskenämme Ogof Ffynnon Ddu II:een. Olin haaveillut moisesta, kuin myös läpikulkureissuista, mutta en uskonut kummankaan toteutumiseen kovinkaan aktiivisesti. Itsenäisiä reissuja suoritimme kuitenkin useita niin OFD II:een kuin Cwm Dwriinkin. Lisäksi reissuun mahtui Martinin opastama läpikulkureissu Cwm Dwrista OFD II:een, sekä lyhyempi reissu OFD I:een.

Matka oli kaikin puolin huomattavasti sporttisempi kuin edellisen vuoden vastaava. Yllätin itseni myös kyvykkyydelläni luolailuun. Joulun jälkeen aloitettu kuntoilu selvästi toimii, jaksoin jopa läpikulkureissun pahemmin nääntymättä eivätkä jalkani missään vaiheessa saavuttaneet kävelyä estävää kipua jota edellisenä vuotena koin. Päivittäin vietimme useita tunteja maan alla ilman sen suurempia taukoja ja viikossa pidimme vain yhden vapaapäivän. Mikäli reissu olisi vielä jatkunut olisi kyllä tarvittu seuraavaksi pari päivää vapaata kunnolliseen palautumiseen.

OFD on kokonaisuudessaan mahtava systeemi jossa vaihtelevuutta tuntuu riittävän. Kaikki kolme luolan sisäänkäyntiä poikkeavat toisistaan suuresti. OFD I sisäänkäynti, eli alasisäänkäynti, on mustassa kallion reunassa alas menevä käytävä jonka alussa on tikapuut auttamassa laskeutumista. Kivi on märkää, puhdasta ja hyvin pian sisäänkäynnin jälkeen kulkemista värittää villinä pauhaava virta. OFD II, eli yläsisäänkäynti, on väritykseltään mutaiseen ruskean punainen, sisäänkäynti aukeaa heti isoksi salimaikseksi tilaksi ja myös sitä seuraavat tilat ovat isoja, lohkareisia ja mutaisia. Cwm Dwr on kolmesta lapsesta ehkä erilaisin. Se on louhoksen reunaan kaivettu reikä joka on vahvistettu alusta pisaranmuotoisilla betoniputkilla. Sisäänkäynti suuntaa alussa suoraa alas noin 15 metrin matkan ennen kääntymistä lievemmin laskevaksi ahtaaksi tunnelikoksi. Cwm Dwr jatkuu alustaan pitkään pienenä, mutaisena, vetisenä ja ryömimistä vaativana röörinä ennen aukeamista suurempiin OFD II:n tapaisiin käytäviin.

Pohjalla Main Streamissa kivi on mustaa ja veden sileäksi hiomaa, valo tuntuu imeytyvät kiveen jättäen kulkijalle aina liian vähän näkemiseen. Tummaa sileää isosuomuista kiveä rikkovat välillä pienet ja toisinaan suuret Potholeiksi kutsutut hiidenkirnut. Pieniin voi jumittaa jalkansa ja isompien yli täytyy uida. Ainoa elonmerkki syvällä virrassa on hyvällä onnella nähtävä valkoinen sokea luolakala. Se tuntuu liikettä aistiessaan lähinnä jähmettyvän paikoilleen ja olisi helppo kohde kuvata mikäli koko virta ei olisi niin täynnä höyryä että kuvista tulisi kuitenkin pelkkää valkoista usvaa. Edetessä virtaa ylös päin löytyy Marble Showersiksi kutsuttu systeemi joka tuo mustaan kiveen valkoisia ja keltaisia raitoja lisäten hetkellisesti valoisuuden pilkahduksen muuten synkkään virtaan. Tulvimisriskin vuoksi tunnelin seinämiin on sinne tänne pultattu heijastava neliö joka osoittaa suotuisan pakopaikan ylös. Ulos pohjalta on pitkä matka mutta tulvan tai uupumuksen uhatessa riittää että pääse ylempiin kerroksiin turvaan kylmältä vedeltä. Ylempiä kerroksia käytetään välillä myös veden täyttämien tunnelikohtien kiertämiseen. Nousemalla virrasta Great Oxbow nimiseen sarjaan voi välttää kaksi sukelluslaitteita vaativaa sumppua. Virran tasaista menoa rytmittävät myös pienet ja suuret vesiputoukset. Toisinaan nämä kastelevat kulkijan nakkaamalla raikasta vettä niskaan tai pistävät taistelemaan virtaa vasten ainoan etenemispaikan ollessa keskellä putousta.

Virrasta siirryttäessä OFD II:n puolelle helpoin tapa on käyttää Maypole Inlettiä. Se on äärimmäisen mutkitteleva ja kapea mustasta kivestä muodostunut kuilu jonka pohjalla on virtaavaa vettä sekä satunnaisia ylitettäviä tai alitettavia kiviä sekä sileä kerrostuma vaaleaa rasvaisen tuntuista pehmeää moonmilkiksi kutsuttua muodostelmaa. Käytävän kapeus pistää kulkijan etenemään kyljittäin, eikä sekään aina takaa hyvää mahtuvuutta. Maypole Inlet on parhaimmillaan siinä vaiheessa kun on noussut pois Mains Streamista mutta ei ole vielä lähtenyt vaeltamaan Inlettiin. Inlet on likaoja, luoma, varsinainen elämys, mahtava näky, perkeleen suikero joka jatkuu ja jatkuu... Maypole Inletista pois johtaa yhdentoista metrin kiipeily omituisilla olemattomilla jalkaotteilla kumisaappaat jalassa varmistamisen tarkoittaessa toiseen jo ylös päässeeseen luolailijaan kiinnitettyä köyttä josta voi nykyä jos uskaltaa.

Maypole Inletin jälkeen luolan luonne muuttuu enemmän OFD II:n kaltaiseksi. Isoja helppokulkuisia käytäviä, satunnaisia tyhjyyteen tippuvia aukkoja lattioissa, lohkareisia kammioita ja punaruskean mudan verhoamia kiviä luolamuodostelmineen. Lähestyessä OFD II:n sisäänkäyntiä ulkoilman voi haistaa. Sen voi myös tuntea tuulena, vetona, ilman virtauksena ja nähdä elämänä jota syvemmalta ei löydy. Sisäänkäynnin läheisissä kammioissa lentelee lepakoita, käytävien seinissä on mustia läikkiä jotka joskus ovat olleet kärpäsiä, pohjalla mönkii pieniä valkoisia ötököitä. Viimein ulos astuessa törmää mitä todennäköisimmin lampaisiin joita vaeltelee ympäristössä runsaasti. Lampaiden seurassa sitten voikin vaeltaa takaisin SWCC:n majalle brittilän parhaimpaan suihkuun.

Kuvia retkestä.

Videopätkä Cwm Dwrin alusta.
LinkkiJätä vastaus tähän

27.8 Kotiutuminen [elok. 30., 2009|11:52 pm]
Miri
[Tags|]
[Mieliala |happyhappy]

Parin tunnin yöunien jälkeen könysimme aamupalalle ja sitten laiva alkoikin olla jo Turussa. Siinä vaiheessa kun olisi ollut meidän vuoromme ajella lautasta ulos, ei aromipesämme lähtenytkään käyntiin. Ihmetys valtasi mielen, mutta laivalla ei paljoa ihmetellä. Pari riskiä kaveria lykkäsi automme ulos laivasta, ja kolmas tyyppi tirvaisi ulkona siihen vähän ulkopuolista virtaa käynnistysavuksi. Suorinta tietä kotiin -suunitelma muuttuikin huoltokeikaksi, kun akkuvikainen ajokki piti kuskata korjattavaksi. Korjaamon hyllystä sentään löytyi sopiva akku levinneen tilalle ja ennen puoltapäivää olimmekin Tervapihalla ottamassa päiväunia.

Reissusta jäin kaipaamaan pientä söpöä herätyseläintä joka aamuisin herätti "Brrrrring" äänellä. Aromipesää sen sijaan ei ikävä tule, siirtyihän se käytännössä saunaani, kun ripustin pesun jälkeen kaikki luolaisat kamppeeni sinne. Napakeskustelu jota matkalla käytiin sai lisää materiaalia netistä, ja luulen että jo seuraavana viikonloppuna kameli pääsee taas kivasti kantamaan jänniä asioita kun matkaamme larppaamaan Nummi-Pusulan peräkorpiin. Reissu oli oikein mukavan hysteerinen, kielellisesti lahjakas ja paljon Pasilalle velkaa oleva. Ne kaikki kuvat löytyvät kivasti täältä sitten. Jänniä kaikki nuo kuvat, kovin kuvauksellisia jotenkin yrittävät olla. Jännästi otti yli 500 kuvaa, näytille ei kuitenkaan laittanut kuin 200. Jännästi sensuroi sieltä...
LinkkiJätä vastaus tähän

26.8 Laivautuminen [elok. 30., 2009|11:36 pm]
Miri
[Tags|]
[Mieliala |amusedamused]

Keskiviikko koitti, ja oli aika lähteä rynttyilemään takaisin kohti arkea. Ensimmäinen etappi oli hankkiutua Tukholmaan. Tukholmassa meillä oli kaksi määritettyä tavoitetta, ensimmäinen oli syödä sushia ja toinen oli käydä vanhan kaupungin scifikirjakaupassa. Ensimmäinen ei toteunut koska kärsimättöminä ihmisinä emme jaksaneen ylittää tietä vaan menimme kohdalla olevaan pihvipaikkaan. Toinen osuus sentään toteutui.

Se mitä taas ei pitänyt tehkä, oli rahan tuhlaus. Siinä sitten onnistuin, vaikka oikeastaan se oli Velman rahaa mitä tuhlasin, itsellä kun ei ollut mistä tuhlata. Scifikaupasta tarttui mukaan kokonaisuudessaan Gloom-peli ja parit kirjat. Enemmänkin olisi lähtenyt mikäli eivät olisi myyneet haluamiani sarjakuvia loppuun.

Metrolla ajelun ohessa päivään ei sitten oikeastaan kuulunutkaan muuta kuin juuri ostettujen pelien testailua. Jonottaessamme laivaan, näimme omituisia kun pari miekkosta laittoi köyden kiinni viereisen kallion päällä kulkevaan kaiteeseen ja laskeutui kallion keskellä olevaan aukkoon kadoten siitä kiven sisään. Voitte kuvitella autossa vallinneen tunnelman, totta hemmetissä me olisimme halunneet myös kyseiseen koloon! Jos vain olisimme tajunnut aikaisemmin olisi ollut aikaakin, mutta tuota tapahtumaa todistaessamme jono alkoi jo nytkähdellä kohti laivaa ja oli auttamatta liian myöhäistä.

Laivassa tuskastuminen unohtui kun pelasimme Gloomia pitkälle aamuyöhön. Ei sitä viimeisenä yönä mitään unta tarvi...
LinkkiJätä vastaus tähän

25.8 Kasoittain söpöjä eläimiä [elok. 30., 2009|11:05 pm]
Miri
[Tags|]
[Mieliala |happyhappy]

Tiistaimme oli varattu eläimille. Nävekvarnin lähistöllä olevassa Kolmårdenin eläinpuistossa olikin katseltavaksi yhtä sun toista. Aloitimme hieman jännittävällä safarilla. Ajelimme siis omalla autollamme elukoitten elinpiirien läpi. Siellä niitä sitten kekkuloi, hirviä, karhuja, strutseja, kirahveja, laamoja ja monia muita. Etukäteen pelkäämääni auton kaatavaa virtahepoa ei safarilta kuitenkaan löytynyt.

Safarilta selvittyämme siirryimme perinteisemmän eläintarhan puolelle. Eläimien lisäksi sieltä löytyi kasa puuhakasta pikkuväkeä kiinnostavia kohteita kaivoskäytävistä ryömittäviin putkistoihin ja synkeisiin luurankomuseoihin. Eläimiä oli eläintarhankin puolella paljon, ja suuri osa niistä oli hilittömän somia. Kotieläintarhassa pääsi myös rapsuttamaan possua, ja Ruotsissa tämäkin oli makeampaa kuin esimerksi maalla vanhempien luona käydessä. Kaikkien tuhottoman söpöjen eläinten keskellä suosikikseni taisi jäädä hyvin karvainen kana kaikessa tavallisuudessaan. Ei sillä etteivät pienet apinat, tiikerit tai leikkisät aasialaiset koirat olisi olleet hurjan somia. Eläimet veivät koko päivän, ja tarhasta poistuimme vasta sulkemisajan tienoilla.

Nävekvarnissa kävimme vielä iltakävelyllä pällistelemässä paikallista ympäristä. Olihan se kaunista, ihan kuin esitteissä luvattiin.
Linkki2 kommenttia|Jätä vastaus tähän

navigation
[ viewing | most recent entries ]
[ go | earlier ]